Tarinaprojekti (banaaninenäjabistinen versio)

Beepedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Säännöt:

  • Muilta säännöiltään tämä tarinaprojektin versio on samanlainen kuin normaaliversio, mutta yhdellä poikkeuksella: Jokaisen lisätyn lauseen tai virkkeen tulee noudattaa banaaninenäjabismin perussääntöä, eli alkaa samalla sanalla tai saman sanan johdoksella tai taivutemuodolla kuin mihin edellinen lause tai virke on päättynyt.
  • Lisäsääntönä: Mikäli tarinaan ilmestyy lause tai virke, joka päättyy samaan sanaan (tai saman sanan johdokseen tai taivutteeseen) kuin millä tarinan aloittanut avausvirke alkaa, tarina julistetaan loppuneeksi, sillä tässä vaiheessa on saavutettu toimiva rekursio.

Sisällysluettelo

[sotke] Valmiit tarinat

[sotke] Tarina 3

Kukaan ei osannut aavistaa kuinka vakavat seuraukset eilisillä sahdinvalmistuksen SM-kilpailuilla olisi kaupungille. Kaupunki oli vieläpä suostunut tukemaan ja sponsoroimaan kilpailuja pahaa aavistamatta. Aavistaminen olisi ollut hyödyksi, sillä sahtikisoihin hyökkäsi sadoittain janoisia puliukkoja. Puliukot täyttivät kaikki kaupungin hotellit ja murtautuivat taloihin saadakseen lisää juotavaa kun sahtikisojen paikka oli tyhjennetty.

Tyhjää elämäänsä murehtien lampsi kaupungilla muuan puolianorektinen neurootikko. Neuroosi oli hänelle kova pala, koska ADJFHKJLASDngfziölfsnhgöafsnhg piinasi häntä jatkuvasti. Jatkuvalla syötöllä kulki ohi humalaisia puliukkoja. Puliukot morjenstivat neurootikkoa, joka tietenkin hermostui entisestään. Entisestään neurootikko vain kiihdytti kävelytahtiaan hermostuksissaan. Hermostusta ei ainakaan lievittänyt se, että yllättäen häntä sattui erään vanhan purkutalon särkyneestä ikkunasta mulkaisemaan suuri, kuvottavanvihreä silmä, joka lotkahteli valtoimenaan ympäri kuopassaan. Kuopista toinen olikin kokonaan tyhjä, täysin vailla silmämunaa. Silmämuna oli aikoinaan luiskahtanut paikaltaan liiallisen pyörähtelyn seurauksena ja pudonnut Huokausten kanjoniin, jonka pohjalla se oli iskeytynyt läsähtäen erään epäonnisen turistiseurueen niskaan. Niska taas törrötti esiin talonröttelön katonharjasta, mikä olisi varmasti tuottanut hyvinkin pittoreskin vaikutelman jonkin yhteiskunnan loisena elävän apurahataiteilijan mieleen. "Mieltäni koetellaan!" karjaisi kauhistunut neurootikko, joka muuten sattui olemaan nimeltään Reino Räksä. Räksän hauras mieli kaipasi rauhaa ja harmoniaa. Harmoniaa ja rauhaa ei kuitenkaan tässä kaupungissa kovin usein tavattu. Tapaamisoikeuskin oli viety häneltä, koska hänen ex-vaimonsa oli paskamainen ihminen. Ihmiset aina vain vainosivat häntä ja tahtoivat hänelle pahaa. Pahat olivat mielessä myös purkutalossa lymyävällä otuksella, mutta noiden ilkitöiden kohteena ei ollut Reino Räksä, vaan jokin aivan muu.

Muualla sattui ja tapahtui. Tapahtui peräti vamma. Vammainen äijä kaatui portaita pitkin alas. Alas pyöriessään äijä löi päänsä useaan kertaan. "Kerta se on ensimmäinenkin, kun portaista alas ryskätään!" huudahti äijä tasanteelle muksahdettuaan. Muksahtamiset muksahdettuaan äijä päätti kuitenkin pysähtyä hetkeksi pitämään jonkinlaista itsetarkennushetkeä tarkemmin määrittelemättömistä syistä. Syyt eivät olleet koskaan painaneet äijän mieltä, olihan hän elänyt elämänsä vapaana kuin taivaan lintu. Lintu oli kirjailtu myös miehen arvokkaaseen lippalakkiin, jonka hän nyt kauhukseen huomasi kadonneen muksahtelun yhteydessä. Yhteys kahden tapahtuman, lakin katoamisen ja portaita alas muksahtelun, välillä oli ilmiselvä. Ilmiselvästä yhteydestä oli tietoinen myös purkutalossa lymyilevä otus, joka tällä hetkellä jäysti nuhjuisia ikkunaverhoja ahnaasti ja seurasi samalla sivusilmällään vammaisen äijän koettelemuksia. Koettelmuksistaan viisastuneena äijä nousi ylös ja päätti ryhtyä etsimään kadonnutta lakkiaan. Lakki ei kuitenkaan ottanut löytyäkseen, vaikka äijä kävi portaat läpi ties kuinka monta kertaa. Kerta kerralta tuloksettomasti lakkia haettuaan äijä alkoi tulla yhä epätoivoisemmaksi. Epätoivo hyökyi päälle saaden hänet luhistumaan. Luhistuttuaan täriseväksi, eri suuntaan sojottavien raajojen kasaksi, äijä huomasi jotain erikoista lattialla edessään. "Eteeni näyttäisi ilmestyneen jonkinsorttinen kala", äijä havainnoitsi. Havainnostaan innostuneena äijä nappasi kalan käteensä. Käsi rei'ittyi kivuliaasti, sillä kalassa oli julmia piikkejä! Piikit olivat tässä kalassa aivan erityisen teräviä, kovia ja pitkiä, eikä niille tuottanut ongelmaa murtaa tiensä äijän ihon läpi. "Läpi... läpi meni!!" uikutti äijä surkeana ja yritti saada kipua lievenemään puhaltelemalla veriseen nyrkkiinsä. Nyrkistä vuoti kuitenkin aina vain lisää verta, sillä kalan piikeissä oli ollut veren hyytymisen estävää myrkkyä. "Myrkytys on nujerrettava... jotenkin!" ulvoi äijä ja lähti hoippuroimaan shokissa portaita ylöspäin. Ylöspäin kiivetessään äijä kuitenkin astui suoraan portaalle kuin tyhjästä polkaisten ilmestyneen rullaluistimen päälle. "Päälle rullaluistimen, kas niin", mutisi otus purkutalossa ja myhäili tyytyväisenä. Tyytyväisyyteen oli tällä vahingoniloisella pirulaisella aihettakin, sillä vammainen äijä liukastui pahasti rullaluistimeen ja mursi useita luita kaatuessaan selälleen portaisiin. Portaissa äijälle tapahtuneet sattumukset eivät suinkaan olleet vahinkoja, ehei, sillä olihan kaikki kolme läheisessä talossa kyttäävän otus, ADJFHKJLASDngfziölfsnhgöafsnhg muuten nimeltään, masinoinut kiusatakseen äijää. Äijä ei kuitenkaan tästä tiennyt, vaan oli nyt jo lipumassa tajuttomuuden suloiseen vapahdukseen eroon tästä kivun merestä, joksi hänen elämänsä oli muuttunut.

Muutos asioiden tilaan oli kuitenkin saapumassa, ja itse asiassa se marssi sisään portaikkoon johtavasta ovesta juuri tuolla samaisella hetkellä. Hetkeäkään hukkaamatta ovesta tullut pelastaja alkoi hoitamaan pahasti vammautunutta äijää, olihan hän sentään Jari Kranaatti, kaikkien sorrettujen sankari! "Sankarini, kuinka voisin kylliksi kiittää...?" sanoi pyörryksistä herännyt vammainen äijä voipuneena. Voipuneelle äijälle Jari Kranaatti vastasi: "Ei kestä kiittää, tämä on minulle kutsumustyö! Mutta kertokaapa ihmeessä, miten te pääsitte näin kehnoon kuntoon? Ei kai joku vain kimppuunne karannut?" "Karannut ja karannut, jos jotain on karannut niin se on järki tästä maailmasta itsestään, kun vanhaa miestä tällä lailla sattumuksillaan kaltoin kohtelee.", vastasi surumielinen äijä. Äijän surumielisyys sai Jari Kranaatin päättämään ryhtyvänsä toimeen vastaavan kaltaisten onnettomuuksien estämiseksi. Estäminen on ollut aina ratkaisu kaikkeen. Kaikki tarvittava oli ikävä kyllä paikalla, jotta ADJFHKJLASDngfziölfsnhgöafsnhgin suunnitelman seuraava vaihe voisi toteutua. Toteutuessaan tuo suunnitelman vaihe tulisi romahduttamaan portaikon katon Jari Kranaatin ja vammaisen äijän niskaan. Niskat kuitenkin säästyivät portailta yllättävän juonenkäänteen ansiosta. "Ansiosidonnainen verotus on kyllä kova juttu", vammainen äijä tokaisi. Tokaisun seurauksena (tai siitä riippumatta, sillä tuolla hetkellä syy ja seuraus olivat kovin hämärällä pohjalla) aukeni aika-avaruusjatkumoon pieni ja hetkellinen madonreikä, joka imaisi vammaisen äijän (nimeltään muuten Teppo Vesipää) ja Jari Kranaatin pois romahtavien portaiden tieltä. "Tieltäkö tuon nyt tiesi ottaa! Portaista pois, hupsista vain", talossa lymyilevä otus höpötti raivotessaan suunnitelmansa vesittymistä.

Vesitetyistä suunnitelmista tietämättä Teppo Vesipää ja Jari Kranaatti putosivat samaan aikaan madonreikää pitkin jonnekin tuntemattomaan paikkaan. Paikka ei antanut erityisen miellyttävää ensivaikutelmaa, sillä heti ensimmäisenä heitä tervehti karkeasta puusta väsätty kyltti, jossa luki "Loitommalle!" Loitommalle ei kukaan kuitenkaan siirtynyt. Siirtymättä olivat kaikki muut paitsi suuri ja mahtava Elmo, joka julisti kansalle: "Kansalaiset, julistan makkaran ilmaiseksi!" Ilmasta ohuesta pulpahti esiin Nakkimies, joka kaikkeuden pelasti.

Kertomuksessa ilmenneisiin seikkoihin viitaten suosittelemme kustantajia varustamaan kaunokirjalliset teokset tarvittavilla varoitusmerkeillä.
Kertomuksessa ilmenneisiin seikkoihin viitaten suosittelemme kustantajia varustamaan kaunokirjalliset teokset tarvittavilla varoitusmerkeillä.

Pelastuslautta, jonka Nakkimies oli väsännyt arvatenkin nakeista, kuljetti Teppo Vesipään ja Jari Kranaatin takaisin omaan maailmaansa, missä he päättivät kostaa ADJFHKJLASDngfziölfsnhgöafsnhg:lle tämän julkean ilveilyn. Ilveilylle pantaisiin stoppi erinäisten nakeista kasattujen aseiden avulla. Avuksi riensi myös Teppo Vesipään serkku Aulikki, jolla sattumoisin oli hallussaan saavikaupalla jonkin nettiyhteisön lause kerrallaan valmistuneesta jorinaprojektista ylijäänyttä materialisoitunutta proosaa. Proosa räjähti. Räjähtävä proosa aiheutti paineaallon, joka sai kaiken viidentoista kilometrin säteellä lakoamaan; havainnollistaaksemme paineaallon aiheuttamia tuhoa mainitsemme keskustassa satunnaisille juopoille puhetta pitämässä olleen limaisen populistipresidenttiehdokkaan, joka horjahti päistikkaa asfalttiin niin suurella voimalla, että kaikki hänen sisältämänsä ihra purskahti ölisevän yleisön niskaan. Niskat limassa ja tärykalvot puhjenneina ihmisjoukko alkoi ryntäillä eri suuntiin paniikin vallassa.

[sotke] Tarina 4

Luimistellen, käsilaukkuaan tiukasti rintaansa vasten puristaen Laimi-täti puikkelehti kauppakadun vilinässä. Vilinä ympärillä vain paheni hänen navigoidessaan kohti tavaratalon ovea. Ovi sattui olemaan vielä liukuovi, eli sitä kaikista pahinta laatua. Laatu oli tädille tuikitärkeä asia, ja siksi hän ei tyytynytkään minkään ihan vaatimattoman puljun palveluksiin. Palvelun, jollaista hän halusi, oli parasta olla parasta A+++-luokkaa. A+++-luokkaa parempaa palvelua olisikin vaikea löytää, sillä kaikki EX-luokan tavaratalot sijaitsivat Dubaissa tai muissa rikkaissa, mutta oudoissa kaukomaissa ja niiden mukanaan tuomia turistiripuliongelmia Laimi-täti taas ei sietänyt ollenkaan.

"Ollenkaan en tahdo häiritä, hyvä rouva, mutta astuitte juuri päälleni", kuului tukahtunut mutina tädin hulppean kengänkoron alta. Alla kengänkoron, jonka Laimi-täti äkkiä nosti syrjään (ei tosin sen takia, että sen alla oleva joku kärsi siitä, vain ainoastaan sen takia, etteivät korot olisi likaantuneet jonkun suttuisen hampuusin päälle astuessa), oli mies, joka oli ilmeisesti hautautunut suurimmaksi osaksi lumeen; Laimi-tädin korot olivat putsanneet pois osan lumesta ja paljastaneet miehen. "Mies, ylös nyt!" kiekaisi Laimi-täti pöyristyneenä. Pöyristyneisyydestä välittämättä mies nousi turhia kiirehtimättä ylös lumesta. Lumen alta paljastui eräs retku, meille hyvinkin tuttu mies. Mies ei ollut kukaan muu kuin itse MacGyver! "MacGyver! Vai että siellä sinä lymyilitkin! Olisihan se pitänyt arvata!" kuului huuto jostakin parivaljakon lähettyviltä. Lähettyvilleen ympärille vilkuili epäluuloisesti Laimi-täti, joka alkoi uskoa, että tästä ei olisi tulossa hyvä päivä. Päivästä ei olisi tulossa hyvä kenellekään, ainakin mikäli heidän lähettyvillään seisovaa Lempo Tanhu-Ronttosta oli uskominen. "Uskomatonta, miten me satuimme juuri täällä ja näin tapaamaan", Tanhu-Ronttonen sanoi MacGyverille. MacGyver tuhahti halveksuvasti ja tokaisi: "Sinun aikasi tämän maan päällä, se alkaa todellakin olla ohi." "Ohi on", valitteli Tanhu-Ronttonen, "mutta tiedät mitä sanotaan. Viimeiseen kertaan on vielä aikaa!" "Aika on suhteellista. Kafkakin kirjoittaa: "Minun isoisälläni oli tapana sanoa: 'Elämä on hämmästyttävän lyhyt. Nyt se ahtautuu muistissani kokoon siinä määrin, että minä voin esimerkiksi tuskin käsittää, kuinka joku nuori ihminen voi tehdä päätöksen ratsastaa lähimpään kylään pelkäämättä, että – onnettomia sattumia lainkaan huomioon ottamatta – jo tavallinen, onnellisesti sujuva elämä ei suo tällaiseen ratsastukseen lähestulkoonkaan riittävästi aikaa'"", MacGyver viisasteli. "Viisastelut sikseen", sanoi Laimi-täti, "ja noin monien lainausmerkkien tunkeminen sisäkkäin pitäisi muutenkin kieltää lailla." "Laki on laki, me tiedämme sen, ja niin tiesi Kafkakin", julisti MacGyver ylpeänä lukeneisuudestaan. "Lukeneisuutesi tunnetaan", sanoi Tanhu-Ronttonen jo hieman ärtyneenä, "mutta voitaisiinko tässä siirtyä jo itse asiaan?" Asia, johon oli tarkoitus siirtyä, antoi kuitenkin kuulua itsestään jo ennen kuin se oli ehditty mainita. Mainitseminen vain kiihdytti asian tapahtumista. Tapahtuma itsessään oli hyvin erityislaatuinen kuten voi odottaakin tapahtumalta, josta mainitseminen kesken sen tapahtumisen kiihdyttää sitä. "Se, mikä teidän asianne on, ei kiinnosta minua, eikä minulla ole sille aikaakaan", sanoi Laimi-täti tiukentaen otettaan käsilaukustaan ja alkaen perääntyä kahden miehen luota. "Luokse neidon kauneimman tuon sieluni halajaa!" huudahti Lempo Tanhu-Ronttonen yllättäen ja tuijotti Laimi-tätiä ahnaasti. Ahnaasta katseesta pahasti huolestunut Laimi-täti tunki toisen kätensä hätäisesti käsilaukkuunsa ja kopeloi sieltä jotain mahdollista pelastavaa apuvälinettä, jonka olemassaolosta hän ei ehkä ollut vielä tietoinen. "Tietoisuuteni omista tekemisistäni ja niiden johdonmukaisuudesta alkaa hiljakseen huveta, joten saatan kohta alkaa käyttäytyä arvaamattomasti. Varautukaa siihen siis", sanoi Tanhu-Ronttonen, jonka suusta oli jo alkanut valua kuolaa. Kuolaavaa Tanhu-Ronttosta häätääkseen Laimi-täti kiskaisi käsilaukustaan pullollisen OFF-hyttyssuihketta ja suihkaisi sillä himokasta miestä silmiin. "Silmä silmästä, hammas hampaasta", letkautti Tanhu-Ronttonen ja vetäisi itsekin hyttyskarkotetta esille. Esille suihkepullon veti myös MacGyver, mutta hänen suihkepullonsa sisälsi hyttyskarkotteen sijasta spraymaalia. Spraymaalia se ei itse asiassa enää sisältänyt, sillä MacGyver oli tyhjentänyt pullon eilen, ja nyt hän aikoikin käyttää sitä vallan muuhun kuin maalaamiseen. Maalin sijasta pullo sisälsi MacGyverin omalla reseptillä valmistamaa unikaasua, joka nukuttaa kohteensa varmasti ja alta viiden sekunnin. Sekuntikaan ei ehtinyt kulua, kun MacGyver jo suhautti suihkepullolla kohti Tanhu-Ronttosta, joka tuupertui unten maille käytännössä välittömästi. Välittömästi tämän jälkeen Laimi-täti näki aiheelliseksi kiittää MacGyveria. MacGyver vastasi Ransumaisesti: "Gahahahaha, voit näyttää kiitollisuutta ruumiillasi!" sillä olihan koko tapaus MacGyverin ovela juoni päästä olemaan sillai vanhan rakkautensa, Laimi-tädin kanssa. "Kanssasi haluaisinpa purjehtia lemmen satamaan, ja siksipä väsäsin eilen eristevillasta ja styroksista tuollaisen parisängyn", sanoi MacGyver ja viittasi sivummalle, missä viehättävä kustavilaistyylinen parisänky odotti kutsuvana. Kutsu ei tuntunut Laimi-tädistä kovin houkuttelevalta.

Houkutus puuttui siis koko tilanteesta, mutta se ei vaikuttanut haittaavan MacGyveria. MacGyverin näpit hivuttautuivat salavihkaisesti kohti Laimi-tädin talvitakin kaula-aukkoa. Aukosta ponnahti kuitenkin juuri silloin esiin pieni mutta verenhimoinen hirviö. Hirviö oli yrmeä pieni menninkäinen, jolla oli kokispullo kädessään. Käsi MacGyverin takaisin takin alle hivahti, kun ölliäinen ulos kaula-aukosta livahti. "Livahtiko sieltä takin alta esille... voi herrajumala", Laimi-täti sopersi ja hämmästeli samalla ilmassa aistittavaa lyyrisyyttä. Lyyrisyyttä ajattelemaan ei kuitenkaan ruvennut MacGyver, joka päätti kehitellä aikaisempaa hienovaraisemman lähestymistavan.

[sotke] Tarina 5

Minä olin sinä päivänä päättänyt vakaasti toteuttaa uhkaukseni ja tunkea kuolleen kissan naapurin postilaatikkoon. Postilaatikolla odotti ikävä yllätys, naapuri se nimittäin siellä päivysti pesäpallomailan kanssa; mokoma oli arvatenkin saanut vihiä suunnitelmastani. Suunnitelmani kuitenkin toteutuisi välttämättä tämän kaltaisista haasteista, sen vannoin kautta kiven ja kannon, ja siksipä sujahdinkin piiloon pensaaseen, ja ninjan lailla hiivin puskan takaa otollisiin asemiin. Asemistani väijyin sopivaa hetkeä ampaista postilaatikon luokse ja sujauttaa kissanraato sinne. Siellä alkeellinen biologinen aseeni saa muhia rauhassa ennen postimiehen saapumista.

Saapuessaan postimies ensin ihmetteli, mikä postilaatikossa niin pahalta haisi. Haju oli niin kuvottava, että hän asteli naapurini luo ja löi tätä turpaan. Turpa rullalla ja itku kurkussa naapuri valitti: "Valittamaan on mun nyt käytävä, sillä syyttä suotta tullaan ja turpiin vetäistään. Haistakaa kaikki paska!" "Paska on on ukrainalainen pääsiäisenä valmistettava perinneruoka", tiesi ohi kulkenut wikipedisti sanoa. Sanomistahan huomautuksesta luonnollisesti seurasi. Seurauksista ensimmäinen oli se, että naapuri vetäisi wikipedistiä turpiin suurella, kinkunomaisella nyrkillään. "Nyrkille olisi parempaakin käyttöä", totesi wikipedisti lakonisesti, kun hänen valtaisa ruhonsa oli lakannut hötkähtelemästä tärskyn jäljiltä. Jälkeenjääneisyyttään osoittavalle wikipedistille vastasi perin ironisesti paikalle metakan houkuttamana tullut hikipedisti: "[citation needed]".


Henkilökohtaiset työkalut

sl
דומיין בעברית  דומיין  דומין  תוכנה לניהול  קשרי לקוחות  CRM, ניהול קשרי לקוחות  דומין בעברית  פורומים  ספרדית  גיבוי